Valokuvan voi ajatella syntyvän kuvauskohteen vallitsevasta fyysisestä todellisuudesta. Tästä syystä valokuvauksen vahvuuksia ovat raportointi, kohteen korostaminen ja tilanteen tärkeys. Koska valokuvia tuotetaan suuria määriä, on valokuvaus muuttunut arkipäiväiseksi. Tämän seurauksena valokuvien tyylille ja käsittelylle on annettu yhä suurempi painoarvo. Toisaalta valokuva voi esittää vallitsevaa todellisuutta tai olla täysin itsenäinen teos. Valokuva eroaa muista kuvataiteen lajeista sillä perusteella, että se usein esittää todellista näkymää, jota voidaan tarkastella täysin erilaisissa ympäristöissä.

Kennon herkkyyden kasvu on mahdollistanut entistä paremmat yö- ja hämäräkuvat. Luova ilmaisu on noussut entistä keskeisempään asemaan valokuvauksessa. Valokuvaajan visio eli näkemys on vahvistunut digikameroiden teknologisen kehityksen myötä. Valokuvausta voidaan pitää helposti lähestyttävänä taiteenlajina, mutta kuvankäsittelyn kautta siitä voi tulla yllättävän haastava ja aikaa vievä. Valokuvien luomistyö, niiden arviointi ja jatkotyöstäminen ovat usein pitkäkestoisia prosesseja.

Valokuvaus on muodostunut yleismaailmalliseksi harrastukseksi. Digitaalisten kuvien jakaminen internetissä on helppoa, ja usein valokuvien yleisö koostuu myös muista valokuvaajista, mikä tekee heidän mielipiteistään merkittäviä. Kyseessä on laaja ja monimutkainen verkosto, jossa erilaiset arvomaailmat ja normit kilpailevat keskenään. Internetissä on nykyään valtava määrä laadukkaita kuvia, mikä todistaa sen olevan avoin alusta ilmaisulle.

Lähde: Freeman, M., & Sarkkinen, E. (2012). Miten valokuva toimii: Näe, tulkitse ja opi mestarikuvaajilta. Docendo, s. 10-11.